Onnellisuus on monella tavalla jännittävä ilmiö. Kahvipöytäkeskusteluissa törmää näinä päivinä usein ajatukseen, että onnellisuus on jokseenkin turhaa. Omasta onnellisuudesta ei juuri viitsi kohkata, kun ympärillä on niin paljon ongelmia ja vaikeuksia – on sotaa ja ilmastonmuutosta ja monenlaista muuta ahdistavaa ja stressaavaa. Mitä hyötyä siitä onnellisuudesta on?
Ensinnäkin, sun onnellisuus ei ole keneltäkään pois! Pikemminkin niin, että jos sinä olet onnellinen on aika todennäköistä, että olet mukana auttamassa muita – niitä, joilla on tässä hetkessä syystä tai toisesta vaikeampaa kuin sinulla. Onnellisuus liittyy nimittäin haluun auttaa toisia, avarakatseisuuteen ja kykyyn ajatella luovasti. Omasta onnellisuudesta huolehtiminen onkin niinkuin laittaisi itselleen happinaamarin lentokoneessa, ennenkuin yrittää auttaa muita. Elintärkeää!
Kokemuksellisesti onnellisuus tuntuu eniten tyytyväisyydeltä, kiitollisuudelta ja mielenrauhalta. Onnellisuutta lisää tunne siitä, että elämässä asiat ovat tasapainossa. Haasteet ja voimavarat ovat suhteessa toisiinsa ja vaikkapa työ ja muu elämä on kokolailla tasapainossa. Onnellisuuteen kuuluu myös start-up yrittäjiä lukuun ottamatta se, että stressi on suhteellisen matalaa, helposti hallittavaa.
Monesti huomaa, että olemme taipuvaisia liittämään onnellisuuden jonnekin itsemme ulkopuolelle. Onnellisuus on sitä, että saa jotain, uuden auton tai vaikka kivemman työpaikan. Joskus onnellisuus siirretään myös kokonaan toiseen aikaan. Tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Hyvien hetkien muistelemisen ja niistä nauttimisen sijaan vaivutaan voivottelemaan sitä, että mennyt aika ei koskaan palaa. Ennen kaikki oli paremmin. Onnellisuus kiinnitetään tulevaisuuteen. Luvataan olla onnellisia sittenkun jokin elämän yksityiskohta on korjattu. Jotkut siirtävät onnellisuuden jopa eläkeikään asti. Sitten on aikaa tehdä kivoja asioita.
Onnellisuus on taito. Onnellisuus on taito jota voi harjoitella ja opetella. Joskus onnellisuutta on opeteltava yhä uudelleen. Onnellisuus on sisäsyntyisesti meissä. Onnellisuus on aina läsnä. Sitä kokeakseen pitää hiljentyä hiukan, päästää irti kaikista vaatimuksista ja olla läsnä kaikilla aisteilla. Juuri tässä hetkessä kaikki on hyvin. Vaikka monet asiat ja kysymykset ovat kesken, kaikki on juuri nyt hyvin. Läsnäolossa kaikki on toisin. Jatkuvan tekemisen ja suorittamisen sijaan oleminen – hetkessä lepääminen. Yksityiskohtien huomaaminen, arkisen ihmettely.